Anatomia ja fysiologia 2

4 AISTIT

Millaisia aistinreseptoreita elimistössä on?

Millaisiin adekvaatteihin ärsykkeisiin ne reagoivat?

Aktiopotentiaalin ja reseptoripotentiaalin ero

Millä mekanismillä eri aistimukset aistitaan?

Kaikki solujen reseptorit, jotka vastaanottavat aistinärsykkeitä, muuttavat vastaanottamansa ärsykkeet hermoimpulsseiksi - sähköiseksi energiaksi aistinsolun solukalvossa.

Reseptorisolu on synaptisessa yhteydessä hermosoluun tai hermosolun osa voi itsessään olla aistinreseptori. Solun kalvojännite muuttuu - reseptoripotentiaali. Mikäli reseptoripotentiaalin muutos on tarpeeksi suuri, hermoimpulssi laukeaa. Miäli hermosolun depolarisoituminen saavuttaa aktiopotentiaalin laukeamiskynnyksen syntyvien impulssien koko ja muoto on aina vakio. Tiheys sitä mukaa mitä voimakkaampi ärsyke. Ärsytyksen jatkuessa impulssitiheys pienenee (adaptaatio).

4.1 Somaattiset aistit (ihoon kohdistuvat ärsykkeet ja eri ruumiinosien asennot ja liikkeet)

4.2 Kipuaisti (varoittaa kudosvaurion vaarasta ja aktivoi sympaattista hermostoa; kipuaistilla on oma hermoratansa - kipu jaetaan neurogeeniseen (hermon keskikohdan ärtyvyydestä johtuva kipu, joka paikantuu hermon lähtökohtaan) ja nosiseptiseen kipuun, nosiseptinen kipu jaetaan somaattiseen (pintakipu tai syväkipu) ja viskeraaliseen kipuun; selkäytimen takajuurten spinaaliganglioissa sijaitsee kipua välittävien hermosyiden soomat; hermoimpulssit päätyvät joko aivorunkoon tai talamukseen; heijastekipu)

4.3 Haju- ja makuaisti (kemialliset reseptorit nenäontelon katon aistinepiteelin hajusoluissa - aivot erottavat hajuaineet hajusoluista tulevien impulssien tiheyden perusteella - hajuhermosyyt menevät suoraan aivokuorelle - makuaistimus perustuu neljään perusmakuun - hapan, karvas, makea, suolainen. Sylkeen liuenneet makuaineet stimuloivat makusoluja, ei omia aksoneita makusoluista - makusolut muodostavat synapseja sensoristen hermosolujen kanssa - hermosolut kuljettavat informaation aivoihin 7. Ja 9. Aivohermon mukana)

4.4 Kuulo- ja tasapainoaisti (ulkokorva kerää ääniaallot, välikorva johtaa ääniaallot sisäkorvan simpukkaan, josta ääniaallot muutetaan ilman värähtelyistä sisäkorvan nesteen värähtelyksi. Simpukan karvasolujen päällä oleva peitinkalvo liikkuu ja karvasolut reagoivat aistinkarvojen liikkeeseen lähettämällä hermoimpulssin, joka havaitaan kuuloaistimuksena. Karvasoluilla ei omaa aksonia - muodostavat synapsin sensoristen hermosyiden kanssa - hermosyyt kulkevat 8. Aivohermon mukana aivoihin; tasapainoaisti sijaitsee sisäkorvan kolmessa kaarikäytävässä aistinkarvojen reagoidessa pään liikeestä johtuvaan hyytelökeon liikkeeseen vaikuttaen karvasoluihin)

4.5 Näköaisti (verkkokalvon sauvasolut reagoivat valon määrään, tappisolut reagoivat värisävyihin - useimmista aistinsoluista poiketen silmän aistinsolujen reseptoripotentiaalin aiheuttaa solukalvon hyperpolarisaatio - valon osuessa reseptorisoluun se hyperpolarisoituu ja välittäjäaineen vaputuminen vähenee. Verkkokalvon gangliosolujen aksonit muodostavat näköhermon, joka kulkee verkkokalvolta talamukseen. Talamuksessa aksonit synapsoituvat toisten hermosyiden kanssa, jotka kuljettavat näköinformaation aivojen takaraivolohkossa sijaitsevalle näkökuorialueelle.Vastakkaisista silmistä tulevat hermosyyt kohtaavat ennen talamusta näköhermosristissä aivojen alapuolella. Vasen aivopuolisko tulkisee kehon oikealla puolella olevista kohteista tulevaa näköinformaatiota ja oikea aivopuolistko vasemmalla puolella olevista kohteista tulevaa näköaistimusta. Gangliosoluissa syntyy selkeä vaste valolle vain, jos valo stimuloi eri tavalla reseptiivisen kentän keskustaa ja reunaosia. Isoaivokuoren takaraivolohkossa sijaitsevan näkökuorialueen yksittäiset hermosolut reagoivat vain tiettyihin kontrasteihin. Jotkut hermosoluista reagoivat tietyn suuntaisille verkkokalvolle heijastuville viivoille, toiset kulmiin tai tiettyyn suuntaan liikkuvalle valolle)

1. Kemiallisia reseptoreita ei ole ihossa.

2. Aistinsolut reagoivat helpoimmin ärsykkeisiin, jotka ovat niille adekvaatteja.

3. Kaikki informaatio siirtyy aistinsoluista aivoihin hermoimpulsseina.

4. Adaptaatiolla tarkoitetaan sopeutumista aistiärsykkeeseen.

5. Lateraalinen inhibitio on sama asia kuin sivuttaisesto.

6. Ihon uloin kerros on orvaskesi.

7. Moniin eri tyyppisiin ihon aistinsoluihin perustuu kosketustunto eli taktiilinen kyky.

8. Kudosten hapenpuutetta tarkoitetaan sanalla iskeamia.

9. Hajusolujen aksoneissa ei ole myeliinituppea lainkaan.

10. Iän myötä makuaisiti heikkenee.

11. Makusilmut sijaitsevat kielinystyissä.

12. Kuulokynnystä äänentaajuuden funktiona kuvaa audiogrammi.

13. Ääniä, joiden taajuu on alle 20 Hz kutsutaan infraääniksi.

14. Simpukkatiehyessä on endolymfaa.

15. Sisäkorvan aistinsoluja kutsutaan karvasoluiksi.

16. Otoskleroosi heikentää energia-aaltojen välittymistä sisäkorvaan.

17. Painovoimaa ja kiihtyvää liikettä rekisteröivät soikea ja pyöreä rakkula.

18. Kaarikäytäviä on kolme.

19. 70 % elimistön kaikista aistinsoluista sijaitsee silmissä.

20. Punaiseen valoon verrattuna infrapunavalon aallonpituus on suurempi.

21. Silmämunan seinämän uloimman kerroksen muodostaa sarveiskalvo.

22. Glaukoomalle on ominaista liian korkea silmänpaine.

23. Kohtaa, josta näköhermo lähtee kutsutaan sokeaksi täpläksi.

24. Kummassakin silmässä on sauvoja 120 miljoonaa.

25. Aistinsolut yhdistyvät gangliosoluihin bipolaarisolujen avulla.

26. Kun mykiö samenee, seuraa tila, jota kutsutaan kaihiksi..

27. Kaukotaittoisuutta korjataan kuperilla linsseillä.

28. Aktiopotentiaalissa syntyvien impulssien koko ja muoto on aina sama.

29. Kipu voidaan jakaa nosiseptiseen ja neurogeeniseen kipuun.

30. Kuuloluut ovat alasin, vasara ja jalustin

31. Hajusolut voivat uusiutua mitoosin kautta vielä syntymän jälkeenkin.

32. Endolymfaa on simpukkatiehyessä.

33. Sokeaksi täpläksi kutsutaan aluetta, jossa näköhermo lähtee aivoihin.

34. Silmän valoa taittava järjestelmä muodostuu mykiöstä ja linssistä.

35. Näköhermo muodostuu gangliosoluista.

36. Mekanoreseptoreita sijaitsee muun muassa sisäkorvassa, lihaksissa sekä isoissa verisuonissa.

37. Puna-vihersokeus on resessiivinen ominaisuus ja koska naisilla on kaksiX-kromosomia, se on harvinaisempi naisilla.

38. Pitkäaikainen A-vitamiinin puute saattaa aiheuttaa retinaalin määrän vähentymistä ja hämäräsokeutta.

39. Otoskleroosissa välikorvan kuuloluihin kertyy ylimääräistä luuta, jolloin kuuloluuketju jäykistyy.

40. Aistinsolujen ärsytys aiheuttaa ensin kalvojännitteen vähittäisen muutoksen, joka ollessaan riittävän suuri laukaisee aktiopotentiaalin.

41. Kaihi johtuu mykiön samentumisesta.

42. Näköhermo lähtee sokeatäplän kohdalta.

5 UMPIERITYSJÄRJESTELMÄ

Mitkä ovat ihmisen umpirauhaset?

Mitä hormoneita niistä erittyy?

Hormonien vaikutusmekanismi ja reseptorien toiminta

Hormonien vaikutukset

Aivolisäkkeen etulohkon säätely

5.1 Hormoneista

Hormonit kuljettavat tietoa verenkierron välityksellä kohdesoluihinsa. Ne vaikuttavat ainoastaan niihin soluihin, joissa on niille spesifisiä reseptoreita.

Paikallisiksi hormoneiksi kutsutaan hormoneita, jotka kulkevat kohdesoluihinsa kudosnesteen kautta (serotoniini, histamiini, eikosanoidit).

Hormoneja erittävät solut sijaitsevat umpirauhasissa. Myös hermosto, sydän, mahalaukku ja pohjukaissuoli erittävät hormoneita.

Umpieritysjärjestelmä välittää informaatiota hermostoa hitaammin. Hormonien vaikutukset ovat pitempiaikaisia kuin hermoston välittämien viestin.

Hormonit jaetaan rakenteensa perusteella vesi- ja rasvaliukoisiin hormoneihin. Vesiliukoiset ovat aminohappojohdannaisia tai aminohappoketjuja eli peptidiketjuja tai proteiineja. Rasvaliukoiset hormonit ovat steroideja tai prostaglandiiniyhdisteitä.

Kemialliset hormonit jaetaan kolmeen ryhmään - aminohappo- ja rasvahappoyhdisteet, peptidit ja valkuaisaineet ja steroidit.

Varastointi - peptidihormonit voidaan varastoida rakkuloina niitä tuottaviin soluihin, steroidihormoneja ei varastoihin. Hajoaminen - peptidihormonit hajoavat nopeasti, steroidit ja kilpirauhashormonit kuljevat useita vuorokausia verenkierrossa.

5.2 Umpirauhaset (hypotalamus, aivolisäkkeen etu- ja takalohko, kilpirauhanen, lisäkilpirauhaset, lisämunuaisten kuorikerros ja ydin, haima, kivekset ja munasarjat + istukka)

• Vapauttaja- ja estäjähormonit, ADH, oksitosiini, TSH, ACTH, FSH, LH, kasvuhormoni, prolaktiini, tyroksiini, trijodityroniini, kalsitoniin, parathormoni, kortikosteroidit, adrenaliini, noradrenaliini, katekoliamiinit, insuliini, glukagoni, sukupuolihormonit, estrogeeni, progesteroni, koriongonadotropiini

5.3 Aivolisäkkeen toiminta

Aivolisäkkeen etulohkon hormonit säätelevät useiden muiden umpirauhasten toimintaa.

Hypotalamus ohjaa aivolisäkkeen etulohkon toimintaa.

Liberiinit / statiinit.

Hormonaalista järjestelmää säädellään palauteperiaatteella. Negatiivinen palautevaikute.

5.4 Kalsiumaineenvaihdunta

Kalsiumaineenvaihduntaan osallistuu luusto, suolisto ja munuaiset.

Luusto varastoi kalsiumia, suolisto ja munuaiset erittävät ja ottavat takaisin kalsiumia.

Lisäkilpirauhasen tuottama parathormoni stimuloi kalsiumin takaisin ottoa ja lisää luukudoksen hajoamista. Kilpirauhasen tuottama kalsitoniini lisää kalsiumin varastoitumista luukudokseen. Kalsiumaineenvaihdunnnan säätelyyn osallistuu estrogeeni, testosteroni, kortisoli, kalsitoniini ja parathormoni sekä D-vitamiinin johdannainen.

5.5 Energia-aineenvaihdunnan hormonaalinen säätely

Energia-aineenvaihdunnan säätelyyn osallistuvat insuliini, glukagoni ja adrenaliini.

1. Lisäkilpirauhasten erittämä parathormoni lisää kalsiumin eritystä vereen.

2. Mantelitumake ei ole hormoneja erittävä elin.

3. Parakriininen säätely tarkoittaa erittävän solun vieressä sijaitsevien solujen hormonaalista säätelyä.

4. Eikosanoideja eivät ole statiinit.

5. Steroidihormonit muodostuvat kolesterolista.

6. Aivolisäkkeen etulohkolle on ominaista, että sinne ei tule hermosyitä suoraan hypotalamuksesta.

7. Antidiureettisen hormonin vaikutus kohdistuu munuaisiin.

8. ADH:n eritystä vähentää solunulkoisen osmolaliteetin pieneneminen.

9. Relaksiini ja reniini eivät ole aivolisäkkkeen etulohkon erittämiä hormoneja.

10. Kilpirauhaskudos muodostuu lukuisista folikkeleista.

11. Tyroksiinin ja trijodityroniinin tuotantoa säätelee aivolisäkkeen etulohkon TSH.

12. Lisämunuaiskuoressa kerroksia on kolme.

13. Addisonin tauti johtuu glukokortikoidien liian vähäisestä tuotannosta.

14. Naiset sukupuoliseen halukkuuteen vaikuttavat ennen kaikkea androgeenit.

15. Kortisoli vaikuttaa DNA-synteesiin estäen sitä.

16. Katekoliamiinien eritystä lisämunuaisytimestä stimuloivat preganglionaariset sympaattiset hermosyyt.

17. Insuliini on peptidihormoni.

18. Aldosteroni on lisämunuaiskuoren erittämä hormoni

19. Veren kalsiumpitoisuutta pienentää kalsitoniini.

20. Solunsisäiset hormonireseptorit sijaitsevat joko solulimassa tai tumassa.

21. Hyperparatyreoosissa veren kalsiumpitoisuus on suurentunut ja kalsiuminerittyminen lisääntyy.

22. Estrogeenit lisäävät ja androgeenit estävät omien kuljettajaproteiiniensa tuotantoa.

23. Rintasyöpäkasvaimia, joissa on estradiolireseptoreja, hoidetaan antiestrogeeneilla.

24. Lisäkilpirauhasen vajaatoiminnan akuuttina hoitona käytetään kalsiumia.