Etsi

Anatomia ja fysiologia 1

educationmarjo
22.5.2016
4 min käytetty lukemiseen

Ihmisen anatomia ja fysiologia

1 KEMIAN JA FYSIIKAN PERUSTEET

Kemian ja fysiikan perussuureet
Atomin ja alkeishiukkasten rakenne
Kemialliset sidokset
Kemialliset reaktiot
Orgaaninen kemia
Funktionaaliset ryhmät
Elimistön makromolekyylit
ATP
Solun energia-aineenvaihdunta

Massa, voima, työ ja energia (kg, newton, newtonmetri = joule, liike- ja potentiaalienergia)
Atomi ja alkeishiukkaset (protonit, neutronit, elektronit)
Kemialliset sidokset (sähköisyys, kovalenttisidos, ionisidos, vetysidos)
Kemialliset reaktiot (molekyylien törmääminen toisiinsa)
Vesi (vetysidosten muodostuminen - polaarinen kovalenttinen sidos, veden suuri ominaislämpökapasiteetti, hyvä liuotin - elimistön reaktiot tapahtuvat vesiliuoksessa)
Hapot, emäkset ja pH (veren pH 7.4, elimistön tärkein puskurijärjestelmä hiilihappo-bikarbonaatti-puskuri)
Orgaaninen kemia (kaikki hiiliyhdisteet eivät ole orgaanisia (timantit))
Funktionaaliset ryhmät määräävät molekyylin kemialliset ominaisuudet
Elimistön makromolekyylit (polymeereja - (monomeerien kondensoituminen) hiilihydraatit, lipidit, proteiinit, nukleiinihapot (monomeerien hydrolyysi = ravintoaineiden pilkkoutuminen))
Hiilihydraatit (hiili-vety-happi (karbonyyli- ja hydroksyyliryhmät), monosakkaridit (glukoosi) (suljettu rengas tai avoketju) - monomeerien kondensoituminen - disakkaridit (laktoosi, sakkaroosi) - polysakkaridit (tärkkelys, glykogeeni, selluloosa))
Lipidit (kolme ryhmää - triglyseridit, fosfolipidit, steroidit)
Proteiinit (entsyymeinä, rakennusaineina, immuunipuolustuksessa, viestinaineina, solujen liikuntakyvyn perusta myosiini ja aktiini, reseptorimolekyyleinä, kuljettajamolekyyleina - proteiinit muodostuvat 20 aminohaposta, jotka liittyvät ketjuksi peptidisidoksella - rakenne primaari, sekundaari, tertiaari, kvartaari)
Nukleiinihapot (DNA - deoksiriboosisokeri, RNA riboosisokeri, typpiemäkset pyrimidiinit (sytosiini, tymiini, urasiili) ja puriinit (adeniini, guaniini))
Solun energia-aineenvaihdunta (energiaa siirtävät molekyylit ATP -hydrolysoituminen - ADP, ADP - fosfolysoituminen - ATP)
Ravintoainemolekyyleista energiaa vapauttavat reaktiot (glykolyysi, sitruunahappokierto, oksidatiivinen fosforylaatio)

Koska pH-asteikko on logaritminen, yksi pH-yksikkö merkitsee aina kymmenkertaista vetyionipitoisuuden muutosta.
Atomit muodostuvat erilaisista alkeishiukkasista.
Kun positiiviset ja negatiiviset sähkövaraukset eroavat toisistaan, niitä vetää jälleen yhteen sähköstaattiset voimat.
Sähköisiä johtimia ovat esimerkiksi metallit.
Toisin kuin polaariset alueet, polaarittomat alueet ovat hydrofobisia.
Happo on aine, joka pystyy luovuttamaan protoneja.
Steroideilla on neljästä yhteenliittyneestä renkaasta muodostunut hiilirunko.
Sitruunahappokierrossa palorypälehappo pilkkoutuu hiilidioksidiksi.
ADP:n fosforylaatiota ATP:ksi kutsutaan oksidatiiviseksi fosforylaatioksi.
Sitruunahappokierrossa muodostuvat pelkistyneet koentsyymit luovuttavat tiettyjä alkeishiukkasia mitokondrioiden sisäkalvon elektroninsiirtoketjussa.
Aine pelkistyy, kun se ottaa vastaan elektroneja.
Deoksiribonukleiinihapon pyrimidiinejä ovat sytosiini ja tymiini.
Atomissa protonin massa on lähes yhtä suuri kuin neutronin massa, mutta noin 2000 kertaa suurempi kuin elektronin massa.
Noin 96 % ruumiinpainosta koostuu hiilestä, vedystä, typestä ja hapesta.
Etanolin kiehumispiste on korkeampi kuin dimetyylieetterin, koska se voi muodstaa vetysidoksia.
Etikkahappo on heikompi happo kuin trikloorietikkahappo, joten sen pKa-arvo on suurempi kuin trikloorietikkahapon (heikolla hapolla suurempi pKa-arvo).
Kun ammoniumkloridi liukenee veteen, liuoksen lämpötila laskee. Kyseinen liukeneminen on siis endoterminen prosessi.

2 SOLUN RAKENNE JA TOIMINTA

Elimistössä on 200 erilaista solutyyppiä. Soluissa on sama perusrakenne (solukalvo, solulima, soluelimet).

Solut muodostavat erilaisia kudoksia. Kudokset jaetaan neljään ryhmään - epiteeliin, side- ja tukikudokseen, lihaskudokseen ja hermokudokseen. Kudokset muodostavat elimiä. Elimissä useampia kudostyyppejä. Elimet muodostavat elinjärjestelmiä. Elinjärjestelmät muodostavat organismin.

2.1 Kudostyypit (epiteelikudos - levy, kuutio, lieriö (kehon ulko- ja sisäpinnat), side- ja tukikudos - side, rasva, rusto, luu, veri, lihaskudos - poikkijuovainen, sydänlihas, sileälihas, hermokudos)

Kumpi on vallitseva - solujen vai soluväliaineen osuus kudoksessa?
Missä päin elimistöä kudostyyppiä tavataan eniten?

2.2 Solulima (sytosoli, solulimakalvosto (jyväsekäs (proteiinisynteesi ribosomeissa) ja jyväsetön (rasva-aineiden synteesi)), Golgin laite, mitokondriot, lysosomit, peroksisomit, solun tukiranka (mikrotubulukset ja mikrofilamentit), tuma)

2.3 Perinnöllinen tieto (DNA-molekyylit - kahden nukleotidiketjun kaksoiskierre vetysidosten avulla, emäkset adeniini, tymiini, guaniini, sytosiini - emäsjärjestys on geneettinen koodi)

2.4 Proteiinisynteesi (mekanismi, jolla geenien sisältämä tieto saadaan ulos tumasta - vaiheet ovat transkriptio ja translaatio)

2.5 Solunjakautuminen (DNA-replikaatio, mitoosi, sytokineesi, interfaasi; meioos; mutaatio)

2.6 Solukalvo (fosfolipidit, kolesteroli, kalvoproteiinit (entsyymit, reseptorit, ionikanavat), passiivinen kuljetus diffuusion avulla, aktiivinen kuljetus ATP-molekyylin energialla suoraan tai välillisesti, eksosytoosi, endosytoosi - kolme soluliitosta, jolla solut liittyvät toisiinsa - desmosomit, tiiviit soluliitokset ja aukkoliitokset)

2.7 Solujen välinen kemiallinen viestintä (hormonit ja kohdesolun reseptorit; hermosolujen välittäjäaineet ja kohdesolujen reseptorit, umpirauhassolujen hormonit ja kohdesolun reseptorit; vesi ja rasvaliukoisilla hormoneilla erilainen sitoutuminen reseptoreihin)

2.8 Kalvojännite (Kalvojännite perustuu ionien jakautumiseen solukalvon eri puolin. Lepotilassa solun sisäpuoli negatiivisesti varautunut.)

2.9 Kalvojännitteen lyhytaikaiset muutokset (DEPOLARISAATIO: aktiopotentiaali (Na+-kanavien aukeaminen))

Solukalvo on kahden lipidikerroksen muodostama.
Sukusolut syntyvät vähennysjaon eli meioosin kautta.
Endokriininen rauhanen on sama asia kuin umpirauhanen.
Lihaskudos ei kuulu side- ja tukikudokseen.
Endoplasmakalvosto on sama asia kuin solulimakalvosto.
Jyväsetön solulimakalvosto tuottaa rasvahappoja ja fosfolipidejä.
Mikrofilamentit muodostuvat useimmiten aktiinista.
Uuden valkuaisaineen muodostuksen käynnistää emäskolmikko TAC eli promoottori.
Ribonukleotidit yhteen mRNA-molekyyleiksi liittää entsyymi nimeltä RNA-polymeraasi.
DNA:n yksi emäskolmikko määrää mRNA:n yhden nukleotidikolmikon koostumuksen. Tällaista ribonukleotidikolmikko kutsutaan kodoniksi.
DNA-jaksoja, jotka eivät koodaa aminohappoja kutsutaan introneiksi.
Interfaasin aikana solujen DNA-sisältö kaksinkertaistuu.
Samanlaiset kromatiinisäikeet kiinnityvät toisiinsa sentromeerein.
Transkriptiossa perinnöllinen tieto siirtyy tuman sisällä pienempiin RNA-molekyyleihin.
Eksosytoosissa solunsisäiset rakkulat sulautuvat solukalvoon ja vapauttavat sisältönsä solun ulkopuolelle.
Vesimolekyylit ovat polaarisia.
Passiivisessa diffuusiossa vettä siirtyy puoliläpäisevän kalvon läpi pienemmän pitoisuuden suuntaan.
Primaarisessa aktiivisessa kuljetuksessa ATP on välitön energianlähde.
Hypokalemian syynä voi olla esimerkiksi aliravitsemus.
Solunjakautumisen päättymisen ja seuraavan solunjakautumisen näkyvien merkkien välistä jaksoa kutsutaan interferaasiksi.
Hiilidioksidi kulkeutuu solukalvon läpidiffundoitumalla.
Reseptoriproteiinit muodostetaan jyväsekkäässä solulimakalvostossa.
Mitokondrioissa tapahtuvia reaktioita kutsutaan soluhengitykseksi.
Negatiivinen kalvojännite syntyy, koska solukalvo läpäisee paremmin kaliumioneja kuin natrium- ja kalsiumioneja.
Sytokineesivaiheen puuttuminen johtaa monitumaisten solujen syntyyn.
Absoluuttisen refraktaarivaiheen aikana ei voi syntyä uutta aktiopotentiaalia.
Polynukleotidissä yhden nukleotidin monosakkaridiosa sitoutuu toisin nukleotidin fosfaattiryhmään.
Kolme emäskolmikkoa (ACT, ATT ,ATC) toimii geneettisen kielen lopetusmerkkeinä.
Kalsiumioni toimii useiden hormonien ja välittäjäaineiden toisiolähettinä.

3 HERMOSTO

3.1 Hermoimpulssin eteneminen ja synapsit

3.2 Keskushermosto

3.3 Ääreishermosto

Umpieritysjärjestelmän tiedonvälitys perustuu hormoneihin.
Tuovia hermosyitä kutsutaan afferenteiksi.
Hermotukisoluja kutsutaan myös gliasoluiksi.
Sooma on hermosolun runko-osa.
Hermotukisolujen osuus on hermoston koko tilavuudsta noin 50 %.
Myeliinitupessa on on 1 - 2 mm välein katkoksia, joita kutsutaan Ravier’n kuroumiksi.
Natrium-ionien sisäänvirtaus hermosolun aktivoituneen alueen avoimien ionikanavien kautta vaikuttaa aksonin kalvoon siten, että se depolarisoituu.
MS-tauti on krooninen sairaus, joka kehittyy useiden vuosien aikana ja se vaikuttaa sekä aistitoimintoihin että lihasten hallintaan. Vaikeissa tapauksissa MS-tauti johtaa laaja-alaiseen lihastoiminnan lamaantumiseen. MS-tauti johtuu demyelinisaatiosta.
Kahden hermosolun tai hermoaistinsolun välisiä liitoksia kutsutaan synapseiksi.
Hermo-lihasliitoksessa välittäjäaineena toimii asetyylikoliini.
Kalsitoniin ei ole hermoston välittäjäaine - gamma-aminovoihappo, serotoniini, noradrenaliini ovat.
Endorfiinit ja enkefaliinit ovat opiaatteja.
Hermosolujen määrä sikiön aivoissa on suurimmillaan raskauden keskivaiheilla.
Aivojen ja selkäytimen soluvälinesteen ja aivo-selkäydinnesteen välillä aineiden vaihtoa tapahtuu molempiin suuntiin.
Glukoosi ei läpäise veri-aivoestettä.
Jos jänne venyy voimakkaasti lihassupistuksen aikana, hermopääte aktivoituu.
Aivorunkoon kuuluvat aivosilta, keskiaivot ja ydinjatke.
Aivoverkosto on yhteenliittyneiden hermosolujen muodostama verkosto.
Aikuisen ihmisen isoaivojen pinta-ala on noin 2400 cm2.
Aivokuoresta lähteviä motorisia hermoratoja kutsutaan pyramidiradoiksi.
Vasen aivopuolisko vastaa puhetoiminnoista.
Aivotoiminnan sähköisestä rekisteröinnistä käytetään nimitystä EEG.
Vilkeuni on sama asia kuin REM-uni.
Aivokuoren ja tyvitumakkeiden hermokudoksesta sekä hypotalamuksen osista muodostuvaa aivokurkiaisen vieressä sijaitsevaa aivojen osaa kutsutaan limbiseksi järjestelmäksi.
Yksi preganglionaarinen hermosyy muodostaa synapseja useiden postganglionaaristen hermosolujen kanssa.
Hypotalamus on autonomisen hermoston ylin säätäjä.
Kipua välittävät hermosyyt ovat haarautuneita vapaita sensorisia hermopäätteitä.
Myeliinitupellisen aksonin johtumisnopeus on suuri, koska myeliinituppi vähentää positiivisesti varautuneiden ionien ulosvirtausta.
Suurin osa isoaivojen hermosoluista sijaitsee harmaan aineen muodostamassa isoaivokuoressa.
Sympaattisen hermoston aktivaation myötä maksa vapauttaa glukoosia verenkiertoon.